Pöytätennistä ja cevapia!

Raportti Serbiasta! Kohta ollaan kaksi viikkoa majailtu Janin kanssa Serbian maisemissa. Kuluneeseen viikkoon kuuluu pieniä työtehtäviä päivälepojen ohella. Alkuviikosta vierailimme paikallisen seurakuntalaisen kanssa pitämässä uskonnonopetusta Stara Basovan lähikylässä. Koulussa oli huimat seitsemän lasta ja saimme viettää iloista aikaa heidän kanssaa! Oppituntiin kuului opetusta Raamatusta, laulua ja muutama meidän leikki. Lahjoitimme lapsille myös magneettitikkataulun :) Viikkoon on kuulunut myös pingispöytä operaatio. Janilla on palo rakentaa pingispöytä seurakunnan lapsille ja nuorille. Vanerit on tilattu ja maksettu nyt odotetaan vain pöydän valmistumista. Olemme kehittäneet myös omaa ammatillisuuttamme pelaamalla vaihtoehtoisella pöydällä pingistä omassa huoneessamme. Nuorteilloista tuskin löytyy enää nuorta joka meidät päihittäisi. Perjantain nuorten kokoontumisessa oli hyvä meininki ja Jani piti hyvän opetuksen. Lapsia oli paikalla 30 päätä. Myös paikkallistelevisio oli haastattelemassa ihmeellisiä suomalaisia, jotka ovat tulleet kaukaa tekemään työtä seurakunnassa. Itse olin aika jäässä antaessa vastauksia haastatteluun, mutta onneksi Jani kielimiehenä hoiti homman kotiin! Paikalliset nuoriso-ohjaajat tekevät työtä sydämestään ja se kyllä näkyy. Lahjoitimme myös seurakunnalle tikkataulun ja teimme tilapäisen pingispöydän kahdesta pöydästä. Verkko syntyi teipin puukeppien ja narun avulla. Lapset tulivat pienestä iloiseksi mikä teki myös meidät iloiseksi! Herra on hyvä! Pian lähdetäänkin takaisin Kutinaan ja kohti viimeisiä seikkailuita ennen kun lento kohti kotia alkaa!

Miksukki

Mommy I coming home!

Mikko ja Jani lähettää terveiset täältä Serbiasta Stara basova nimisestä kaupungista. Englantia on tullut reenattua monestakin hyvästä syystä, mutta pahoittelen rakkaat ystävät jos otsikossa on kirjoitusvirheitä. Ollaan nyt Janin kera majailtu 6 päivää Serbian puolella ja enemmän ja vähemmän mukavaa on ollut. Ensimmäinen aamu oli hieman vaikea ja meillä vaikeuksia löytää aamupalaa, mutta onneksi löysimme kaupan ja ravitsevaa mysliä. Kärsin myös pienoisesta kulttuurishokista ja kiinnostuksenkiikareiden puutteesta, mutta onneksi kiikarit löytyi. Serbian puolella huomaa, että sodasta ja sen tuomasta köyhyydestä ei ole taidettu vielä toipua niin hyvin, kuin Kroatian puolella ja talojen julkisivuta ja maisemat ovat melko ränsistyneitä. Keskustassa on vierekkäin upo uusi ja ränsistynyt talo. Itse toki taidamme asua koko kylän komeissa palatsissa. Seurakunta on rakentanut uuden pappilan ja asumme sen pappilan ainoassa valmiissa huoneessa. Pappilassa on hienot parvekkeet ja marmorikaiteet :) kelppaa nuokkarien täällä majailla. Pihalla on myös pelottava vahtikoira Luna! Tosiasiassa se on vanha ja kilti loira. Leikimme ja tarjoamme Lunalle koirankekseja. Olen Saanut siedätystä koirapelkooni. Rotua en osaa kirjottaa, mutta semmonen valkonen tai keltanen se on!

Olemme päässeet myös tekemään kiitettävästi kristillistä nuorisotyötä. Perjantain nuorten kokoontumisessa oli lähes 40 lasta ja nuorta. Ikähaitari oli noin 12-14-vuotiaita. Seurakunnassa toimii paikallisia vapaaehtoisia nuoriso-ohjaajia yritämme auttaa ja tukea. Toivon , että voimme oppia heiltä ja myös, että voimme antaa heille vinkkejä ja ideoita. Täällä on eräs fiksu 18-vuotias Saska tyttö, josta nuoret tykkäävät ja häntä on kyllä siunattu paljolla. Hän tekee vapaaehtoista työtä sydämestään ja kutsumuksestaan. Sunnuntain jumiksessa korostimme Janin kanssa seurakuntalaisille, että lapsen ja nuoret ovat kirkon tulevaisuus. Saimme siis puheenvuoron jumiksen jälkeen ja kuulolla oli seurakuntaliset ja seurakunnan vanhimmisto. Niin seurakunta on siis ymmärrykseni mukaan Serbian slovakien luterilainen seurakunta ja jäseniä sillä on 6000! Täällä kansalisuudet menevät aikas sekaisin. Saamme jättää seurakunnan rukouksiin, jotta seurakunta saisi palkattua nuorisotyöntekijän, koska sille olisi huutava tarve. Suomessa meillä on monesti asiat niin hyvin, että emme ehkä ymmärrä mitä Jumalan huolenpito on ja pidämme montaa asiaa itsestäänselvyytenä. Tämän reissun aikana olen ainakin itse saanut huomata ja kokea, että olen ollut lähempänä Jumalaa kuin koskaan. Toivottvasti Suomeen palattuamme voimme muistaa, kuinka hyvin asiat ovat Suomessa. Saamme olla monesta asiasta niin kiitollisia. Toivon myös, että oppimisimme antamaan omastamme ja elämään rakkaudessa ja loistaa Jumalan rakkautta entistä enemmän kun palaamme kaikki maailmalta Suomeen. Meillä on hyvä Jumala ei siis peitetä tätä asiaa ja vaan loitetaan Kristuksen rakkautta tämän maailman keskellä. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Pian pääsee saunaan ja juomaan presidenttiä! Niin ja yritetään rakentaa Janin kanssa lapsille pingispöytä :)

Rakkaudella Miksukki

TJ 1kk = 30pv: Vähiin käy ennen ku loppuu...

Bok!!
Tervehdys kaikille rakkaille blogin lukioille Suomeen ja muualle maailmaan täältä syksyisen aurinkoisesta Kroatiasta ja tarkemmin sanottuna Slavonski brodista. Niin kuin jo tämän kerran blogitekstin otsikostakin näkyy, niin tänään ollaan jännän äärellä sillä taas ylittyy yksi merkittävä rajapyykki tämän harjoittelun osalta :D 2kk ollaan oltu jo maailmalla ja vain/vielä 1kk jäljellä, kuinka vaan itse kukin asian haluaa ajatella. Minulle tuo kuukausi on vain, koska täältä ei millään haluaisi lähteä pois, mutta toisaalta on se ihan mukava koti Suomeenkin palata.
Kulunut 2kk on kyllä täällä mennyt kuin siivillä, kun on ollut paljon uutta ja ihmeellistä, nähtävää ja koettavaa. Aikaa on vietetty hyvässä seurassa Serbian Stara pazovassa, Kroatian Kutinassa sekä Slavonski brodissa. Kaikissa näissä paikoissa myös enemmän tai vähemmän myöskin töitä tehden :P Paljon on varmasti jokainen meistä oppinut tällä matkalla ja ammatillista pohdintaa on käyty sekä ryhmänä että yksilönä.

Slavonski brod on tarjonnut oivan mahdollisuuden rentoutu ja perehtyä koulujuttuihin, pääasiassa raportin kirjoittamiseen. Myöskin Maken aloittama kuntoilu saa lisä potkua runsaasti tarjolla olevasta vapaa-ajasta täällä. Aika kiitää täällä suhteellisen leppoisaa tahtia, mutta koko ajan mielessä pyörii ajatus: "kuinka voisin olla hyödyksi tälle seurakunnalle täällä nyt?" Tämä seurakunta tarvisi sellaisen henkilön, joka ottaisi vastuun seurakunnan nuorisotyöstä ja järjestäisi aktiivista viikkotoimintaa heille. Toivottavasti me voimme tähän asiaan vaikuttaa läsnäolollamme ja palautteellamme, saada syttymään heihin kipinä aktiivisesta nuorisotyöstä :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :)

-Marko

Ensimmäinen aamu valjennut Slavonski brodissa

Dodro jutro!

Nyt on sitten valloitettu kolmas ja viimeinen kaupunki tämän harjoittelun ajalta, nimittäin Slavonski brod ja sen seurakunta. Täällä ensimmäinen aamu valkeni aurinkoisen lämpöisenä ja syksyisen raikkaana :) Ensimmäinen todellinen työtehtävämme täällä häämöttää tulevana sunnuntaina, joten loppuun palamisen vaaraa ei täällä ole havaittavissa :D Täällä on siis hyvää aikaa käydä harkkaraporttien ja opparin kimppuun oikein toden teolla.

Eilen saapuivat myös rakkaat työtoverimme Aapo ja Erja takaisin Kutinaan Serbian Stara pazovasta. Heidän paluutaan juhlistimme viettämällä leppoisaa iltaa talolla miesväen voimin, nautimme hyvästä ruuasta ja yhdessä olosta taas pikkästä aikaa, kun koko jengi oli kokonaisuudessaan koolla saman katon alla. Vaihtomiehinä Serbiaan sitten seuraavaksi lähtevätkin Jani ja Mikko tasan viikon päästä, mutta ei Aapon kauaa tarvitse yksin olla, sillä Marko F. ja Marko S. saapuvat takaisin Kutinaan tod.näk. jo seuraavana päivänä :D

Toivottavasti Slavonski brod opettaa ja täältä irtoaisi edes jonkinlaista työsarkaa meille, jotta voisimme olla hyödyksi tällekinseurakunnalle tässä maassa. Paljon on heillä sekä meillä opittavaa toisiltamme, joten toivottavasti tieto tämän reissun aikan vaihtaisi sulavasti omistajaa :)

Rakkain terveisin Marko

Yli 50 % takana

Dobar dan!

Hei hei rakkaat blogin lukijat tai en tiedä käykö tätä kukaan lukemassa :) edellinen viesti taitaa olla jo jokusen viikon takaa. Kaksi viikkoa sitten kävimme neljän päivän raamattuleirillä rannikolla Crikvenica nimisessä kaupungissa. Leirille osallistui ihmisiä Kroatian evankelisen kirkon seurakunnasta ja myös Serbian puolelta. Pidimme yhden opetuksen omasta kirkostamme ja työstämme seurakunnassa. Esitimme myös erittäin kuivan sketsin, mutta yleisön mummot ja pappat rakastivat sitä. Nautimme myös rannikon kauniista maisemista ja otimme hienoja kuvia. Paikalliset pitivät meitä outoina kun uskallisemme mennä vielä uimaan. Vesi oli aivan sopivaa ja kelvollista uimiseen.

Leirin jälkeen saimme nauttia viikonlopun Tarun ja Mirvan seurasta ja oli upeaa, että tyttöt tulivat moikkaamaan. Tytöt pääsivät näkemään myös Kutinan kirkon jossa teemme työtämme. Söimme suomalaisen grillin antimia ja nautimme toistemme seurasta.

Edellisen viikon tapahtumiin on kuulunut oman perheeni vierailu Kutinassa ja myös rakkaan kämppikseni perhe on tällä hetkellä vierailulla Kroatiassa. Savolaisen poika on tällä hetkellä Kutinassa ja iloitsee emäntänsä seurasta. Aapo ja Erja touhuaa jotain Serbiassa. Niin ja lauantaina olimme varkkanuortemme kanssa kylpylässä uimassa ja lapsilla oli kova vauhti päällä. Olisin pitänyt kovempaa kuria jos kieli olisi ollut hallussa :) no onneksi kukaan ei liukastunut. Ennen lähtöä myös rukoilimme, että poliisit ei pysäytä meitä koska pakettiautossa oli hieman ylikuormaa, että saimme kaikki lapset kylpylään. Matkassa oli varjelusta ja lapset nauttivat se oli ihanaa.

Itse saavuin eilen Slavonski Brod nimiseen kaupunkiin ja Jani oli täällä minua vastassa. Meistä pitää huolta ihana Josip pappi. Eglantia hän ei puhu, mutta kehonkieli toimii. Öö ilmeisesti ensimmäinen työtehtävä on lauantaina että ei täällä pääse loppuun palamaan. Täytyy varmaan hyökätä harkkaraportin kimppuun. Paikallinen nuori jolla virtaa riittää esitteli kaikki hyvät ruokapaikat ja yhdessä kahvilassa istuttiin muutamaan otteeseen. Keskustelin erään paikallisen mihen kanssa siitä palaako Kimi Räikkönen takaisin formuloihin. Hieman jos vakavoidun on tässä maassa paljon työtä mitä voisi tehdä. Työttömyyttä on paljon ja nuoret näkevät tulevaisuuden toivottomana, koska vaikka valmistuu työhön ei ole työtä. Kristilliselle nuorisotyölle olisi huutava pula tässä maassa. En nyt kritisoi katolisen kirkon toimia tässä maassa, mutta kirkolla ei taida olla hirveästi voimavaroja tavoittaa lapsia ja nuoria. Nuorilla joita olen kohdannut täällä on aivan samat huolet ja murheet kuin Suomessakin.Lisäksi nuoria ei voi noin vaan kutsua evankelisen kirkon toimintaan, koska heidän vanhempansa voivat suuttua asiasta, koska lähes kaikki ovat katolilaisia. Upeaa on kuitenki ollut ja ei voi muuta kuin jättää nämä ihmiset rukouksiin. Kaikki ihmiset jota olen tavannut kirkon piirissä ovat olleet ihanan lämpimiä ja ystävällisiä. Täältä voi olla vaikeaa lähteä takaisin kotiin.

Terveisin Mikko

Päivitys Kutinasta

Heippa hei!

Edeltäneeseen viikonloppuun mahtui paljon mukavaa toimintaa! Lauantaina pidimme lapsille kerhoa kirkolla ja opetimme lapsille perheen merkityksestä ja pohdimme yhdessä vanhempien kunnioitusta ja mitä on eläminen Jumalalan lapsena. Edelleenkin on hyvin vaikuttavaa miten innoissaan ja elävästi lapset haluavat oppia ja jutella asioista. Jumalan johdatus näkyy vahvana näiden lasten ja nuorten elämässä. On myös mukava huomata, että työnteko on helpottunut kun lapset ja nuoret ovat tulleet tutuiksi! Illalla kävimme kuuntelemassa paikallisessa baarissa seurakunnan työntekijän Nenon bändejä ja hän soitti hirmu hyvin. Sunnuntaina saimme olla osallistumassa kahteen jumikseen. Ensimmäin oli lähikylässä pienessä kirkossa jonka kävimme siivoamassa ensimmäisellä viikolla. Jani ja Aapo vastasivat hieniosti soittopuolesta. Jumiksissa saarnasi Sansan ulkomaantyöstä vastaava pastori Timo. Kyläkirkolla saimme lämpimän vastaanoton paikalliselta vanhemmalta pariskunnalta ja kirkkokahvit olivat mitä parhaimmat! Isäntä tarjosi myös pienet rakia tujaukset. Kutinan jumiksessa oli myös paljon väkeä koolla. Jumiksen jälkeen menimme jäätelölle brassien kera ja katselimme kun he opettivat tanssia paikallisille nuorille. M 18 tekee hyvää työtä paikallisten nuorten parissa. Tiistaina pidimme fudiskerhoa ja uskonnonopetusta lapsille. Eräs poika luuli että Janin nimi on Janus! Uskonnonopetuksessa käsittelimme rukousta ja Jani piti hienon tarinatuokion . Keskiviikkona kävimme Zagrebissa pyörimässä! Jani osti kotiseuduille hienon alttarikankaan ja itse löysin upeat Kroatian fudismaajoukkueen shortsit ja nyt on koko asu valmiina. Söimme myös aivan täydellisessä jätskipaikassa herkkujätskiä. Tummasuklaajätski oli aivan täydellistä. Illalla pidimme suomalaista grilli-iltaa brassien tiimille ja he selvästi nauttivat meidän kokkauksista. Illalliseen kuului salaattia, leipää, makkaraa, uuniperunoita, pihvejä, perunapastaa ja jälkkäriksi omenahyvettä. Markot saapuu pian Serbiasta ja se on mukavaa. Tällä viikolla on luvassa vielä siivousta ja nuorten jumis. Kaikki on Kutinassa kohdillaan ja aurinko lämmittää edelleen.

Rakkaudella Mikko

Terveisiä Serbiasta

Näin kahden viikon jälkeen on varmasti hyvä kertoa joitakin kuulumisia Serbiastakin, tarkemmin sanottuna Stara pazovasta, jossa olemme siis kahden Marko voimin olleet. Pahoitteluni siis rakkaat blogon lukijat, että olette joutuneet meidän osaltamme elämään informaatio pimennossa, joten tässä teille kahden viikon edestä asiaa, ainakin melkein.
Ensimmäinen viikko Stara pazovassa meni lähinnä paikkoihin ja ihmisiin tutustuessa. Ihmiset täällä ovat yhtä avoimia, ystävällisiä ja vieraanvaraisia kuin Kroatiassakin. Ihmetystä tästäkin kaupungista toki löytyy, täällä nimittäin on vain 2 ruokakauppaa, mutta pankkeja on sitäkin enemmän, niitä nimittäin on aivan tuhottomasti näin pieneen paikkaa. Asuinpaikkanamme täällä toimii seurakunnan uusi pappila, jossa ulkokuoren lisäksi on valmiina vain yksi huone ja keittiö, muuten rakennus on sisältä täysin betonin värittämä. Mitä me olemme täällä siis tehneet?? Ensinnäkin, jos meillä ei ole ollut muutatekemistä, niin olemme seurakunnan pastorin kehotuksesta skannailleet joitakin muinaisia arkistoja seurakunnan historiaan liittyen. Toki seurakunnasta löytyy myös lapsia ja nuoria, joiden kanssa olemme, nyt hengailleet näinä muutamina perjantai-iltoina, kertoneet Suomesta, itsestämme ja myös opettaneet Raamattua. Tällä viikolla olemme käyneet muutamissa pikku kylissä kouluissa pitämässä pieniä opetus/leikkituokioita ja myös autoimme muutamia rouvia pystyttämään kirpputorin uuden pappilan alakertaan. Viihdymme todella täällä, rakastamme tätä työtä ja näitä ihmisiä täällä. Mie ainakin tykkään!! :)

Rakkain terveisin Marko x 2

Reilu 16 % takana!

Terveiset Kutinasta!

Kuluneen viikon aikana on ehtinyt tapahtumaan kaikkea jännää Kutinan maaperällä. Seurakunnan viikkotoiminta on selkeytynyt ja olemme itsekkin päässeet tekemään asioita. Tämän viikon tiistaina polkaistiin käyntiin varhaisnuorten futiskerho suomen tiimin voimin. Saimme myös tukea kieliasoissa seurakunnan työntekijä Nenolta. Lapsia oli paikalla lähemmäs 15 ja pohdimmekin pitääkö meidän etsiä isompi kenttä. Tämän jälkeen osallistuimme myös uskonnonopetukseen, joka jää myös tulevaisuudessa enemmän meidän suomalaisten vastuulle. Keskiviikkona 28.9 Aapo ja Jani  harjoittelivat lauluja tulevia jumiksia varten. Keskiviikkona saimme myös valmiiksi haastavan lattiaremontin asuntomme yläkerrassa. Laitoimme kirkolta saadut laminaatit paikoilleen ja nyt meillä on yksi huone lisää minne voimme majoittaa vieraamme. Olemme myös aloittaneet muuraamaan rakasta grilliämme Ilmarista. Seurakunta elämästä olen tehnyt erityisen huomion, että työntekijät elävät aivan eri tavalla arkea yhdessä seurakuntalaisten keskellä kuin Suomessa. Harvoin Suomessa lähdetään maalaamaan seurakuntalaisen mökin ulkorakennusta. On myös upeaa miten lapset rukoilevat rohkeasti ääneen seurakunnan kerhoissa ja se on upeaa :) Täällä on kaikki hyvin ja Aapo kokkaa hyvää ruokaa! Meinasimme saada myös eräästä kulkukoirasta kaverin. On myös pakko jakaa sellainen juttu, että ohjaajamme on aivan huippu!

Rakkaudella Mikko

Kiertoajelua ja kävelyä Zagrebissa

Luvassa oli lyhyt kiertoajelu Zagrebissa Elinan johdolla. Jani päätti jäädä pitämään kotilinnaketta pystyssä, muut seurueemme hilpeät veikot kömpivät autoon joka vei meidät Kroatian pääkaupungin sykkeeseen.

Zagreb vaikutti melko asialliselta paikalta. Puistoja oli siellä täällä ja ne olivat hyvin hoidetun näköisiä. Ihmisiä oli paljon nauttimassa aurinkoisesta lauantaipäivästä, terasseilla ja kahviloissa piisasi väkeä. Kohtasimme Elinan vanhan tutun, sotilaspastori Suvi Kourin muutaman vanhan RUK-kurssitoverinsa kanssa. Seurueemme yhdistyivät ja otimme lyhyen kävelyn Zagrebin vanhassa kaupungissa. Söimme Nocturne-nimisessä ravintolassa (jonka ruoka oli hyvää, mutta oma annokseni oli kooltaan pieni huolimatta lupaavasta nimestään). Paikka itsessään oli viihtyisä, siisti, palvelu oli hitaanlaista mutta asiallista.

Seurueemme erkani täysin vatsoin, ex-rukkilaiset kaupoille ja me taas Zagrebin katedraalille. Katedraali oli varsin tyypillinen katolinen suuren suuri kirkkotila, joka melko hämmentävästi oli outo sekoitus turismia ja hengellisyyttä. Penkeillä oli väkeä rukoilemassa ja turistit kiersivät seiniä pitkin ripotetuilla alttareilla kuvaamassa ja katselemassa.

Katedraali oli nopsaan kierretty ja Elina lähti johdattelemaan meitä kohti jälkiruokapaikkaa. Jälleen kerran paikallinen konditoriaperinne hämmensi meitä herkuillaan, Jäätelöt ja leivonnaiset pistivät karkkihampaan koville, herkkujen hinta ja laatu saattavat aiheuttaa horisontaalista keskivartalon vääristymää reissun aikana.

Varsinainen kohteemme oli kuitenkin Arena Center, joka on kookas ostoskeskus Zagrebin areenan vieressä. Kolmessa kerroksessa oli liikkeitä jotka myivät ihmiselle kaikkea tarpeellista - tarpeetonta. Ostoskeskuskeikasta jäi käteen Markolle F. kamera, Mikolle melko hämmentävä kännykkä, Aapolle housut ja itselleni leipä. Hintatasoissa ei mielestäni valtavaa eroa ollut Suomen vastaaviin tuotteisiin, ehkä aavistuksen edullisempaa täällä on, etenkin vaatteiden alennusmyynnit tuntuvat melko kilpailukykyisiltä.

Matkalla kotiin saimme illallistarjouksen brasseilta, johon Aapo ja Mikko tarttuivat. Muut kytkivät talolle ja rauhallisen koti-illan viettoon. Jani oli laittanut paikat siistiksi ja pessyt pyykkiä pää soikeana, josta olimme luonnollisesti hyvin kiitollisia. Iltapalaksi nautimme leipää ja Tropic Thunder-leffan.

Grillailua brasilialaisittain ja suomalaisittain!! (15.-16.9.)

torstai – illan ehdoton kohokohta oli grillailu-hengailu-ilta Elinan kihlatun; Thiagon kotona, Elinan ja muiden brasilialaisystäviemme kanssa. Grillistä saimme nautittavaksemme mm. kanaa ja lihaa, joka oli todella maukasta. Iltaa vietettiin ilolla ja hyvässä hengessä. Brasilialaisesta grilli-illasta innostuneena me suomalaiset päätimme rakentaa omalle takapihallemme perinteisen suomalaisen grillin, jonka me nimesimme yksimielisellä päätöksellä Ilmariseksi ja sitä pääsimmekin sitten testaamaan 16.9. perjantaina.

Suomalaisesta grillistämme löytyi totta kai makkaraa, joka täällä on todella paljon lihaisampaa kuin koti Suomen jauhomakkara. Saimme myös nauttia Janin tekemistä meksikolaisista lihapylpyröistä (jauhelihapihvejä/-pullia) Muutamista muista lihaisista tuotteista. Toki joukkoon oli eksynyt muutama salaatinlehti tomaatin, oliivien ja fetan kera. Nautimme grillimme antimista terassillamme Kutinan illan pimetessä.

Eka lomapäivä

15.9. on ollut ensimmäinen virallinen vapaapäivämme. Lomailua on vietetty talon viihtyvyyteen panostaen, muun muassa ryhmämme yhteisellä päätöksellä ja talon omistajan siunauksella olemme todenneet että takapihamme tarvitsee grillin. Tarvikkeet on hommattu, vain työpanos puuttuu. Kenties jo viikonloppuna saamme nauttia hiilillä kypsennetystä ruuasta.

Muutoin vapaapäivä on kulunut lähinnä tilanteen kartoittamista. Paljon olemme pohtineet, mikä on paikallisen nuorison ja kirkon välinen suhde, ja myös keskustelua katolisen kirkon valta-aseman vaikutuksesta työhömme. Tästä voidaankin siis vetää johtopäätös, onko alallamme oikeasti vapaata ikinä vai ollaanko ”aina valmiina”!

Selkeä  päivän kohokohta ja odotuksen aihe on eilen saamamme kutsu brasilialaiseen barbeque-juhlaan! Luvassa on paljon lihaa hiilillä kypsennettynä, hyvää seuraa ja naurua! Lisäksi saamme madollisuuden avata Skype (äännetään `Skaip`kuten meitä tänään opastettiin)-yhteyden kotijoukoille. Tätä on odotettu.

Ryhmämme mieliala on korkealla. Vastaanotto on ollut lämmin, tunnelma on lämmin, sää on lämmin. Kaljulla Markolla on yllä melko rasittava ja voimavaroja rokottava flunssa, jonka alkuperää voidaan vaan spekuloida. Myös läheisen tehtaan päästöjen terveysvaikutukset ovat melko painajaismaiset, mikäli savupiippujen ulosannin väriä katsotaan. Näistä pikkuseikoista huolimatta meno jatkuu, mutta miten? Se selviää ajan myötä!

Viisikko laskeutui Kroatiaan

Diakin hurja joukko nuoriamiehiä saapui 12.9 Kutinaan ja kaksi päivää on ollut melkoista hulinaa. Zagrebin lentokentällä meitä vastassa oli Elina Saari ja hänen kihlattunsa Thiago. Saimme kerrassaan mahtavan vastaanoton ja meidät ravittiin suorastaan mainiosti. Zagrebin lentokentällä kohtasimme myös sekopäisen juoma-automaatin, joka antoi rahaa enemmän kuin otti.

 Päivän aikana kotiudumme erään paikallisen naisen omistamaan asuntoon ja poikamiesboksi syntyi! Naapurissa on kaksi iloisesti hirnuvaa hevosta ja upea päärynäpuu.  Asunto sijaitsee mukavan kävelymatkan Kutinan evankelisesta kirkosta, joka on myös työpisteemme. Kirkko on pieni ja kerrassaan kaunis. Sansan lähetit Elina ja Raili ovat pitäneet meistä oikein hyvää huolta ja työt ovat pääsemässä alkuun. Olemme päässeet tutustumaan brasilialaiseen kristittyjen ryhmään, jotka opettavat paikallisille nuorille tanssia ja sen varjolla tekevät evankelioimistyötä.  Ympärillämme on paljon uusia makuja, hajuja ja näkyjä. Yksi parhaista on Kutinassa sijaitseva keinolannoitteita valmista Petro Kemija, jonka piipuista nousee keltaista savua! Mikko Sorva on ehtinyt ihastumaan matkan aikana noin 25 kertaa!

Ensimmäiset 3 päivää ovat olleet aikamoista kiitämistä paikasta toiseen asiallisilla ja myös ”asiattomilla” asioilla :P Ruokaa meille on  tarjoiltu lähes joka paikassa ja se on ollut todella taivaallista ja aisteja hivelevää. Olimme mm. heti tiistai-iltana 13.9. käymässä Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa Australian Hillsongin keikalla, joka oli todella korvia huumaavaa, ihmiset paikan päällä olivat todella ystävällisiä. Keskiviikkona 14.9. lähdimme aamutuimaan läheiseen kylään siivoamaan paikallista luterilaista kirkkoa, jota ei ole käytetty vähään aikaan. Siivoamista riitti aivan jokaiselle ja kirkon naapurissa asui aivan mahtava pariskunta, jotka tarjoilivat meille maukasta gulassia, joka oli tehty peurasta.

TJ 1

Heimoi Suomi! Raskain sydämin on aika jättää Suomen tuttu ja turvallinen ympäristö. Huomenna Mikko ja muut miehet suuntaavat Kroatiaan ja siellä Kutinaan tekemään seurakuntatyötä. Onneksi Vammalan kirjakaupasta löytyi Suomi-Kroatia sanakirja ja sen turvin varmasti selviää! Toivon myös, että matkallamme voisimme turvata Jumalan huolenpitoon ja heittäytyä rohkeasti Jumalan käyttöön ja johdatukseen. Täytyy yrittää elää päivä kerrallaa kun huomisesta ei tällä hetkellä hirveästi tiedä. Perhe ja ystävät alkaa olla hyvästelty ja nyt voi suunnata hyvillä mielin kohti uutta seikkailua. Suomineidot alkää liikaa murehtiko ja itkekö perääni pitkäsääristen kroatiailaisten neitojen valloitus voi tyssätä kielimuuriin :) Kaikkea hyvää ja siunausta teille, jotka blogia luette!

Rakkaudella Mikko

Kutinaa odotellessa!?

No niin nyt on sitten blogi perustettu reissua varten, joka siis suuntautuu Kroatiaan tarkemmin sanottuna Kutinaan, siitä juontaa juurensa tämän ensimmäisen tekstin otsikkokin. Pientä jännitys ja kutinaa on siis tulavan matkan ja harjoittelun myötä havaittavissa, kun ei oikein tarkalleen vielä tiedä mitä kaikkea tuleman pitää, sitä odotellessa.

Meitä lähtee kyseiseen paikkaan siis yhteensä viisi opiskelijaa meidän luokalta ja voin varmasti kaikkien puolesta tänne kirjoittaa, että tämä viikonloppu menee laukkuja pakkaillessa ja kavereita nähden itse kullakin. Haikea fiilis tulee olemaan varmasti kaikin puolin, mutta ainakin omalta kohdaltani toivon, että työntäyteinen harjoittelu peittää suurimmat ikävän puuskat ja antaa uusia kokemuksia ja kehittymistä ihmisenä ja tulevana ammattilaisena, niitä ajatuksia saatte itse kukin täältä sitten lukea, jos kiinnostaa.
Maanantaita odotellessa, silloin on tarkoitus astua koneeseen ja ottaa suunnaksi Kroatian lämpö ja aurinko :)