Luvassa oli lyhyt kiertoajelu Zagrebissa Elinan johdolla. Jani päätti jäädä pitämään kotilinnaketta pystyssä, muut seurueemme hilpeät veikot kömpivät autoon joka vei meidät Kroatian pääkaupungin sykkeeseen.
Zagreb vaikutti melko asialliselta paikalta. Puistoja oli siellä täällä ja ne olivat hyvin hoidetun näköisiä. Ihmisiä oli paljon nauttimassa aurinkoisesta lauantaipäivästä, terasseilla ja kahviloissa piisasi väkeä. Kohtasimme Elinan vanhan tutun, sotilaspastori Suvi Kourin muutaman vanhan RUK-kurssitoverinsa kanssa. Seurueemme yhdistyivät ja otimme lyhyen kävelyn Zagrebin vanhassa kaupungissa. Söimme Nocturne-nimisessä ravintolassa (jonka ruoka oli hyvää, mutta oma annokseni oli kooltaan pieni huolimatta lupaavasta nimestään). Paikka itsessään oli viihtyisä, siisti, palvelu oli hitaanlaista mutta asiallista.
Seurueemme erkani täysin vatsoin, ex-rukkilaiset kaupoille ja me taas Zagrebin katedraalille. Katedraali oli varsin tyypillinen katolinen suuren suuri kirkkotila, joka melko hämmentävästi oli outo sekoitus turismia ja hengellisyyttä. Penkeillä oli väkeä rukoilemassa ja turistit kiersivät seiniä pitkin ripotetuilla alttareilla kuvaamassa ja katselemassa.
Katedraali oli nopsaan kierretty ja Elina lähti johdattelemaan meitä kohti jälkiruokapaikkaa. Jälleen kerran paikallinen konditoriaperinne hämmensi meitä herkuillaan, Jäätelöt ja leivonnaiset pistivät karkkihampaan koville, herkkujen hinta ja laatu saattavat aiheuttaa horisontaalista keskivartalon vääristymää reissun aikana.
Varsinainen kohteemme oli kuitenkin Arena Center, joka on kookas ostoskeskus Zagrebin areenan vieressä. Kolmessa kerroksessa oli liikkeitä jotka myivät ihmiselle kaikkea tarpeellista - tarpeetonta. Ostoskeskuskeikasta jäi käteen Markolle F. kamera, Mikolle melko hämmentävä kännykkä, Aapolle housut ja itselleni leipä. Hintatasoissa ei mielestäni valtavaa eroa ollut Suomen vastaaviin tuotteisiin, ehkä aavistuksen edullisempaa täällä on, etenkin vaatteiden alennusmyynnit tuntuvat melko kilpailukykyisiltä.
Matkalla kotiin saimme illallistarjouksen brasseilta, johon Aapo ja Mikko tarttuivat. Muut kytkivät talolle ja rauhallisen koti-illan viettoon. Jani oli laittanut paikat siistiksi ja pessyt pyykkiä pää soikeana, josta olimme luonnollisesti hyvin kiitollisia. Iltapalaksi nautimme leipää ja Tropic Thunder-leffan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti