Mikko ja Jani lähettää terveiset täältä Serbiasta Stara basova nimisestä kaupungista. Englantia on tullut reenattua monestakin hyvästä syystä, mutta pahoittelen rakkaat ystävät jos otsikossa on kirjoitusvirheitä. Ollaan nyt Janin kera majailtu 6 päivää Serbian puolella ja enemmän ja vähemmän mukavaa on ollut. Ensimmäinen aamu oli hieman vaikea ja meillä vaikeuksia löytää aamupalaa, mutta onneksi löysimme kaupan ja ravitsevaa mysliä. Kärsin myös pienoisesta kulttuurishokista ja kiinnostuksenkiikareiden puutteesta, mutta onneksi kiikarit löytyi. Serbian puolella huomaa, että sodasta ja sen tuomasta köyhyydestä ei ole taidettu vielä toipua niin hyvin, kuin Kroatian puolella ja talojen julkisivuta ja maisemat ovat melko ränsistyneitä. Keskustassa on vierekkäin upo uusi ja ränsistynyt talo. Itse toki taidamme asua koko kylän komeissa palatsissa. Seurakunta on rakentanut uuden pappilan ja asumme sen pappilan ainoassa valmiissa huoneessa. Pappilassa on hienot parvekkeet ja marmorikaiteet :) kelppaa nuokkarien täällä majailla. Pihalla on myös pelottava vahtikoira Luna! Tosiasiassa se on vanha ja kilti loira. Leikimme ja tarjoamme Lunalle koirankekseja. Olen Saanut siedätystä koirapelkooni. Rotua en osaa kirjottaa, mutta semmonen valkonen tai keltanen se on!
Olemme päässeet myös tekemään kiitettävästi kristillistä nuorisotyötä. Perjantain nuorten kokoontumisessa oli lähes 40 lasta ja nuorta. Ikähaitari oli noin 12-14-vuotiaita. Seurakunnassa toimii paikallisia vapaaehtoisia nuoriso-ohjaajia yritämme auttaa ja tukea. Toivon , että voimme oppia heiltä ja myös, että voimme antaa heille vinkkejä ja ideoita. Täällä on eräs fiksu 18-vuotias Saska tyttö, josta nuoret tykkäävät ja häntä on kyllä siunattu paljolla. Hän tekee vapaaehtoista työtä sydämestään ja kutsumuksestaan. Sunnuntain jumiksessa korostimme Janin kanssa seurakuntalaisille, että lapsen ja nuoret ovat kirkon tulevaisuus. Saimme siis puheenvuoron jumiksen jälkeen ja kuulolla oli seurakuntaliset ja seurakunnan vanhimmisto. Niin seurakunta on siis ymmärrykseni mukaan Serbian slovakien luterilainen seurakunta ja jäseniä sillä on 6000! Täällä kansalisuudet menevät aikas sekaisin. Saamme jättää seurakunnan rukouksiin, jotta seurakunta saisi palkattua nuorisotyöntekijän, koska sille olisi huutava tarve. Suomessa meillä on monesti asiat niin hyvin, että emme ehkä ymmärrä mitä Jumalan huolenpito on ja pidämme montaa asiaa itsestäänselvyytenä. Tämän reissun aikana olen ainakin itse saanut huomata ja kokea, että olen ollut lähempänä Jumalaa kuin koskaan. Toivottvasti Suomeen palattuamme voimme muistaa, kuinka hyvin asiat ovat Suomessa. Saamme olla monesta asiasta niin kiitollisia. Toivon myös, että oppimisimme antamaan omastamme ja elämään rakkaudessa ja loistaa Jumalan rakkautta entistä enemmän kun palaamme kaikki maailmalta Suomeen. Meillä on hyvä Jumala ei siis peitetä tätä asiaa ja vaan loitetaan Kristuksen rakkautta tämän maailman keskellä. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Pian pääsee saunaan ja juomaan presidenttiä! Niin ja yritetään rakentaa Janin kanssa lapsille pingispöytä :)
Rakkaudella Miksukki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti